keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Wadoleiri Mikkelissä

Wadokai Finland ja Kachi-Kan ry järjestivät Bob Nashin leirin Mikkelissä 28.-30.11.2014. Leirillä järjestettiin myös Suomen ensimmäinen JKF Wadokai dan-koe. Wadokain avoimuus kokeisiin osallistumisen suhteen vaikutti kiinnostavalta. Osallistumiseen ei vaadittu minkään liiton tai seuran jäsenyyttä tms., vaan kokeeseen sai luultavasti mennä kuka tahansa pummi kadulta. Minäkin innostuin osallistumaan sekä leirille että vyökokeeseen.

LEIRI

Osallistuin vain lauantain ja sunnuntain harjoituksiin, enkä kirjoitellut leirin aikana muistiinpanoja. Laitan tähän muistamiani asioita tekniikoittain.

Lauantain harjoituksissa keskityttiin paljon vyökoetekniikoihin ja asioihin, joita vyökokeen pitäjät katsovat. Sunnuntaina keskityttiin tarkemmin Kihon Kumite kolmoseen sekä Seishan-kataan. Koko leirin kantavana teemana näytti olevan kehon jouset, joita Nash korosti melkein kaikissa tekniikoissa. Vastaavasti kuten aiemmilla leireillä on korostettu reisiluun pyöräyttämistä. Voiman kulkureitin Nash mainitsi sunnuntain lopuksi selkeästi: voima lähtee keskustasta maahan ja sieltä tukireaktiona lantion ja hartian kautta iskuun.

Kihon

- Etujalan polvi taipuu eteenpäin.
- Hikitekäsi kyljessä oikeassa kohdassa. Ei liian alhaalla.
- Gyakuzukissa lantio aukeaa selkeästi.
- Kettepotkut samaan kohtaan mihin lyöntikin.

Pinan Yondan

- Alussa painopiste ei siirry yhtään sivulle. Vyön solki liikkuu alas, ei sivulle.
- Maegeri-Tetsuissa vartalo ei käänny ja hikitekäsi pysyy takana ja kyynärpää osoittaa taakse.
- Maegeri-otoshi-uraken :ssa otoshikäsi menee läheltä omaa vartaloa.
- Maegeri-junzuki-gyakuzuki: Astu suoraan gyakuzuki asentoon, junzukissa takajalan jousi ja gyakuzukissa lantiotaitteen "cut".

Kihon Gumite 1

- Alussa etäisyys siten, että jos molemmat astuvat eteenpäin niin etukädet samalla kohdalla.
- Hyökkääjä "putoaa" ja astuu eteenpäin tate seishan dachiin (nopea liike, ei liukumista).
- Puolustaja samalla tavalla taaksepäin.
- Liikkuminen varpailla.
- Ensimmäinen väistö takaviistoon, asento säilyy tate seishan dachina. Ei pidä väistää liikaa.
- Toinen väistö siten, kun vasen jalka liikkuu, niin myös lantio liikkuu.
- Lyönti ipponken, torjunnassa kierto, selkä suorana.

Kihon Gumite 2

- Potkutorjunnan jälkeen astutaan sisään ja kontakti reidellä uken takareiteen tai polvella pohkeeseen.
- Haito ja shuto, vartalon kierto tekniikoiden suuntaan.
- Horjutus ei saa olla liian voimakas.

Kihon Gumite 3

- Kun uke lähtee potkuun, seurataan uken jalkaa ja oma polvi kontaktiin uken polveen.
- Alas matalaan tate seishan dachiin.
- Oma pää lähelle uken rintaa.
- Zuki chudan (ei erityisen yläviistoon) ja ipponken reiteen.

Kihon Gumite 4

- Väistö isompi, koska hyökkäys tulee nyt "ulkoa sisään".
- Torjunta pyyhkäisemällä.
- Sisäänmenossa kontakti polvella uken takajalkaan.

Kihon Gumite 7

- Tämä käytiin melko pikaisesti läpi.
- Vastahyökkäys on viiltävä shuto kaulaan, mutta harjoituksissa lyödään shuto rintaan.

Seishan

Seishan-katassa harjoiteltiin kolmen suunnan tekniikkaa ja tangetteja. Kolme suuntaa tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy vastustamaan yhdestä tai kahdesta eri suunnasta tulevaa voimaa, mutta kolmatta on jo hankalampi vastustaa. Esim. seishanin alun sotouke torjunnassa nyrkki ja kyynärpää liikkuvat eri suuntiin ja lisäksi käsivarsi kiertyy akselinsa ympäri. Sama myös haito-sotukessa ja vedossa.
Tangentilla taas tarkoitettiin sitä, että kun esim. painetaan kädellä uken kättä, niin suunta ei ole suoraan kohti vaan kosketuspinnan tangentin suuntaan. Katassa tämä idea oli alun soto-uke zukien jälkeisissä avokämmenin tehtävissä tekniikoissa.

VYÖKOE

Päätin osallistua JKF Wadokain 1.danin vyökokeeseen noin kuukausi ennen koetta. Vyökovaatimuksethan sisälsivät vain muutaman wadon ydintekniikan ja ajattelin niiden olevan täysin samanlaisia sekä wadokai- että wadoryu-haaroissa, joten kuukaudessa pystyy hyvin palauttamaan juuri nuo asiat hyvin mieleen. Eniten huolta aiheutti jiyukumite, koska en ole sitä harjoitellut oikeastaan ollenkaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Eikä sitä kovinkaan paljoa kuukaudessa ehtinyt treenaamaan. Vähän kuitenkin.

Osallistumispäätöksellä oli varsin piristävä vaikutus harjoittelumotivaatioon. Vaikka olenkin viimeisen vuoden melko aktiivisesti treenaillut kotona ja treeneissä, niin nyt mukaan tuli selkeä tavoite ja määrätietoinen harjoittelu, mikä tehosti treenaamista huomattavasti. 

Pettymyksekseni Bob Nash ei osallistunut vyökokeen arvioimiseen. Kokeen arvostelivat Jari Nieminen, Harri Heikkari ja Niko Utriainen Suomesta sekä Lotta Keto Ruotsista. Kyllähän tälläkin raadilla oli daneja ja kokemusta ihan riittävästi.

Koe noudatti luultavasti tarkasti wadokain ohjesääntökirjan muotoa. Tekniikat esitettiin kahden tai kolmen hengen ryhmissä ja kaikki tekniikat käytiin lävitse. Omalta osaltani koe meni odotetusti. Toki esiintyminen ja ehkä liika yrittäminen vei parhaan terän tekniikasta pois.

Kokeessa myös alun oletukset wadoryun ja wadokain perustekniikan samankaltaisuudesta ja jiykumiten osaamattomuudestani paljastuivat täysin vääriksi. Perustekniikasta löytyi vaikka mitä huomautettavaa ja jiyukumitea kehuttiin. Shiomitsu tekee ja opettaa pehmeää ja laajaliikkeistä tekniikkaa. Kokeessa kaivattiin terävää ja lyhyttä tekniikkaa. En muista Shiomitsun koskaan erityisesti painottaneen lantion kiertoa. Toki koko keho on aina tekniikan takana, mutta lantio ei välttämättä juurikaan kierry. Esim. junzuki no zukkomin Shiomitsu tekee lantio melko lailla eteenpäin. Hikitekin on opetettu siinä suoraan taakse, vastakkaiseen suuntaan kuin lyönti. Kokeessa olisi lantion pitänyt kiertää enemmän ja takajalan osoittaa enemmän sivulle. Olin ilmeisesti myös ymmärtänyt Nashin opetuksia vähän väärin. Luulin että gyakuzuki no zukkomissa ei olisi tarvinnut kiertää lantiota aivan ääriasentoonsa ja nagashizuki on täsmälleen samanlainen kuin tobikomizuki, paitsi hieman kulmassa menosuuntaan. Molemmissa kaivattiin enemmän lantion kiertoa. Nämä ovat selkeitä ja pieniä asioita, jotka kyllä pitäisi pystyä tekemään toisinkin. Ehkä eniten töitä vaatii tekniikan supistaminen. Varsinkin kun olen viimeiset kaksikymmentä vuotta yrittänyt laajentaa tekniikkaani. Myös nopeutta pitäisi saada lisää. Sain kunnian olla Lotta Kedon (yksi vyökokeen pitäjistä) parina viimeisissä leirin harjoituksissa. En tahtonut millään pysyä perässä esim. kihon kumiten aloituksessa, jossa molempien pitäisi yht'aikaa ottaa askel eteen/taakse.

Kriittisen palautteen saaminen teki kyllä ihan hyvää. Varsinkin kun en muista koska viimeksi olisin saanut mitään palautetta. Mukava oli myös kuulla jiyukumiten onnistumisesta. Siitä ei voi todeta muuta kuin, että perustekniikka antaa hyvän pohjan vapaaotteluun.

Niin koe siis meni lävitse. Eli ilmeisesti postissa tulee joskus JKF Wadokain diplomi ja jäsenkortti.

torstai 2. lokakuuta 2014

Kazutaka Otsukan leiri

Suomen wadoliitto ja wado-ryu nature -liitto järjestivät perinteisen wado-ryu suurleirin Kangasalla 26.-30.9.2014. Leiri kesti viisi päivää ja opettajana oli tyylin perustajan pojanpoika Kazutaka Otsuka. Minullekin aikataulut tällä kertaa sopivat. Tämä oli ensimmäinen wadoliiton leiri kuuteen vuoteen ja myös ensimmäinen Kazutakan leiri, johon osallistuin.

Koitan kuvata mahdollisimman tarkkaan jokaisen päivän harjoitusten sisällön ja painotetut asiat (sikäli kuin ne muistan). Lopussa on lyhyt yhteenveto.
Tekstin välissä olevat kuvat ovat linkkejä Suomen Wado-Ryu Karateliiton facebookissa julkaisemiin kuviin. (Linkki facebookin kuvagalleriaan.)


PERJANTAI

Lämmittelyksi tehtiin erilaisia lantion, hartioiden ja selän liikuttamisharjoituksia, joista jouhevasti siirryttiin kihon zukiin. Zukissa korostettiin yläselän ja rintakehän käyttöä. Näitä harjoiteltiin pitämällä käsi suorana edessä lyöntiasennossa ja pelkästään yläselällä terävä työntö, jolloin käsi venyi parikymmentä senttiä eteenpäin. Tätä harjoiteltiin myös parin kanssa siten, että laitettiin käsi suorana kontaktiin uken rintakehää vasten ja tönäistiin paria yläselän terävällä venytyksellä. Lisäksi ilman paria laitettiin molemmat kädet hikiteasentoon ja siitä yläselällä vedettiin kyynärpäitä lähemmäs toisiaan. Sitten kädet laitettiin eteen "lyönnin puoliväliin", kyynärvarret lähellä toisiaan. Tästä selällä painettiin kyynärvarsia toisiaan vasten.

Zuki

Lähtötilanteessa toinen käsi on takana hikitessä ja toinen edessä suorana. Vedetään hikitekättä selällä  taakse ja työnnetään lyönyttä kättä selällä eteenpäin. Lantio ja keskivartalo pidetään paikallaan "puristettuna" (squeeze). Sitten selkä rentoutuu ja käsi tulee eteen, “sisäpuolelle”, lähelle keskilinjaa, osoittaa eteenpäin, kämmen vielä ylöspäin ja siitä eteen suoraksi ja selällä loppuvenytys. Samalla toinen käsi vedetään selällä taakse ja lopuksi selällä pieni kiristys ja hikite taakse. Kun hikite käsi vedetään selällä ja lyövä käsi työnnetään selällä kiertyy ylävartalo hieman, ja kun lantio pidetään paikallaan eikä anneta kiertyä mukana, syntyy kehon sisälle jännitys. Kun lähdetään iskuun, tämä jännitys laukaistaan rentoutumalla ja saadaan siitä voimaa lyöntiin. Keskustan puristus yhdistää kehon ja saadaan koko vartalon voima lyönnin taakse.

Kumite

Parin kanssa tehtiin em. selällätyöntöharjoitusta ensin paikaltaan, sitten hyökkääjä oli kauempana, liukui sisään, otti kädellä kontaktin ja työntö selällä. Etäisyyttä harjoiteltiin siten, että molemmat otteluasennossa ja toinen liikkui kaksi kertaa johonkin suuntaan (molemmat samaan) ja toinen liikkui perässä säilyttäen etäisyyden. Tähän lisättiin perus junzuki ja sitten zuki palautuksella. Liikkeen seuraaja siis teki lyönnit ja erityisesti molemmissa korostettiin hyvää etäisyyttä iskuhetkellä.

Sitten uke liikkui yhden askeleen tai liukumisen johonkin suuntaan. Tori seurasi ja siirtyi hieman vinottain ukeen nähden ja zuki hyvältä etäisyydeltä.

Mielenkiintoinen harjoitus oli, että uke seisoi paikallaan ja tori lähti lyömään terävää ja voimakasta lyöntiä ukea rintaan ja juuri kun nyrkki kosketti puvun pintaa, rentoutettiin selkä eikä päästetty voimaa iskuun.

Kushanku

Leirin tavoitteena oli käydä kata Kushanku kokonaan läpi ja perjantain harjoituksessa aloitetiin tekemällä alkuympyrä. Ympyrän teossa korostettiin selän käyttöä ja sitä harjoiteltiin myös parin kanssa siten, että toinen hieman vastusti käsien nostoa ylös, sekä käsien laskemista kaarta pitkin alas.


LAUANTAI 1

Lämmittelynä tehtiin mm. tehokas alaselän harjoitus: Polvet hieman koukkuun, nojataan selkä suorana hieman eteenpäin ja annetaan käsien roikkuna rentona (ns. gorilla-asento). Tässä asennossa sitten käänneltiin alaselkää edestakaisin.

Junzuki

Seistään junzukiasennossa. Liikkeellelähdössä työnnetään etukättä selästä asti eteenpäin ja samalla työnnetään vastakkaista lonkkaa myös eteenpäin siten, että reisi-kylkilinja kiristyy kuin jousi. Jousen vapautuksella askel eteenpäin ja zuki kuten perjantaina opetettiin.

Kushanku

Kushankusta harjoiteltiin muutamaa alkuympyrän jälkeen tulevaa liikettä. Koko vartalo kääntyy ensin torjunnan mukana ja lopussa vastakkaiseen suuntaan. Samalla takakäsi kääntyy olkavarresta asti ensin hieman eteen ja sitten käsi nousee rinnalle. Kazutaka pyysi kiinnittämään huomiota kämmenen muotoon shutossa. Peukalo taipuu peukalon linjan suuntaisesti (kun ensin avataan kämmen sormet suoriksi eikä puristeta peukaloa muita vasten). Torjuntojen jälkeen noustaan valmiusasentoon ja siitä työnnetään etukättä selästä asti ensin eteenpäin ja sitten torjunta ja lyönti.

Ensimmäistä torjuntaa harjoiteltiin parin kanssa ensin siten, että pidettiin torjuvaa kättä omaan vartaloon nähden paikallaan ja työnnettiin pari sivuun katan liikkeellä. Toisessa saman liikkeen pariharjoituksessa uke seisoi otteluasennossa ja tori astui etujalan ulkopuolelle ja molemmat kädet vietiin uken etukäden yli. Oma etukäsi uken rintakehälle/kaulalle ja takakäsi kontaktiin uken takakäteen. Tästä painopiste alas, vartalonkierto ja kaato. Tätä harjoiteltiin ensin niin, että uke pysyi vain paikallaan ja sitten siten, että uke hyökkäsi etukäden lyönnillä. Toimii myös menemällä uken etukäden alapuolelle, jolloin lähes sama liike kuin ohyo kumite kolmosen kaadossa.

.


LAUANTAI 2

Alkulämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin pinan shodanin alussa ja kushankun alhaalla tehtävää "tetsui-uchiuke" liikettä seuraavasti: Seistiin hartioiden levyisessä asennossa ja siitä ensin oikealla kädellä testuimainen shuto ylhäältä alas vasemmalle puolelle siten, että selällä työnnettiin käsi eteen ja käsivarsi osoitti suoraan sivulle. Samalla vasen käsi vedettiin vasempaan rintaan kiinni kyynärvarsi pystyasennossa. Sitten sama oikealle.

Parin kanssa harjoiteltiin maegeria. Ensin laitettiin polvi paria vasten ja lantion työnnöllä tönäistiin paria. Sitten potkaisiin paria maegerilla niin, että kun päkiä osui vartaloon, pysähdyttiin, ja siitä työntö lantiolla. Lopuksi vielä harjoitus, jossa uke liikkui kaksi kertaa johonkin suuntaan, tori seurasi perässä ja potkaisi maegerin.

Kushanku

Gedanbarai-zukin jälkeen astutaan suoraan vasemmalle leveähköön asentoon ja siitä painopiste siirtyy vielä enemmän vasemmalle selkä suorana. Oikea käsi tuodaan selän lihaksia käyttäen eteen keskilinjalle. Siitä voimakas vartalon kierto ja oikealla gaiwan uke niin että rintakehä aukeaa. Vartalon kierto lantiolla rennosti siten, että etujalan nivustaive "taittuu". Tästä ylös, zuki ja oikealle sama torjunta. Sitten kiristetään vasen reisi-kylki linja ja sen rentoutuksella vedetään vasen jalka painopisteelle. Oikealla maegeri ja sotouke(gaiwan uke). Ennen torjuntaa oikeaa kättä ei pudoteta alas, vaan torjunta lähtee siitä missä käsi on. Vasen käsi pysyy potkun aikana kyljessä hikitessä. Hikitessä ja torjunnassa painotettiin selän käyttöä.

Katan sotouke - maegeri liikettä harjoiteltiin parin kanssa seuraavasti:
Uke hyökkäsi etukäden suoralla lyönnillä ja tori hyvin pienellä sotoukemaisella käden liikkellä ohjasi hyökkäyksen sivuun. Käsi pysyi lähes paikallaan ja torjunta tehtiin selällä ja rintakehän aukaisulla.
Lopuksi mukaan otettiin potku, jolloin tori siirtyi hieman hyökkäyslinjalta sivuun ja em. torjunta ja maegeri.



Shuto

Seistään mahamni no nekoashissa ja kädet shutoasennossa. Tästä vartalon kierto ja painopiste siirtyy eteenpäin. Pysytään linjalla. Etukäsi taittuu eteen vaakatasoon ja takakäsi nousee eteen, korvan taakse. Työnnetään selällä ja rintakehä painetaan kasaan. Otetaan askel. Lantio, rintakehä ja shutokäsi liikkuvat ensin suoraan eteenpäin. Lopussa kierto, lantio ja rintakehä aukeaa.

Lantion avaamista harjoiteltiin tate seishan dachista siten, että nostettiin takajalan polvi eteen ylös ja siitä lantion aukaisu, jolloin tukijalka kiertyy, mutta polvi säilyttää suuntansa eteenpäin.

Shuton liikkumista harjoiteltiin ensin tate seishan dachissa, jossa vartalon kierto, painopiste pysyy paikoillaan, ja askel. Sitten mahamni no nekoashissa, jossa vartalon kierrossa painopiste siirtyy hieman eteenpäin. Lopuksi koko askel yhtenä liikkeenä ja kädet mukana.


SUNNUNTAI

Lämmittelyksi juostiin sekaisin satunnaisiin suuntiin ympäri salia ja välillä tietyt vyövärit yrittivät läpsäistä toisia tiettyjä vyövärejä olkapäälle, jos sattuivat tulemaan kohdalle.

Pariharjoituksia

Uke seisoi pelkästään säkkinä otteluasennossa. Ensin potkittiin mawoja ja uramawoja ja samalla kierrettiin uken ympäri. Sitten siten, että ennen potkua vartalon kierrolla kehon "viritys" ja sitten laukaisu ja potku joko takajalalla tai siirrettin takajalkaa hieman edemmäs ja potku etujalalla.

Katan "käsipäivää" liikettä harjoiteltiin niin, että uke seisoi normaalissa haara-asennossa. Tori seisoi uken edessä hieman sivussa ja käsi painettiin sivulta päin kontaktiin uken olkavarteen.  Oma keskusta puristuksiin (squeeze) ja ylävartalolla lyhyt terävä työntö. Käsi pidettiin paikallaan omaan vartaloon nähden. Kyynärpää sisällä.

Saman liikkeen toisen käden liikettä harjoiteltiin siten, että uke seisoi lyöntiasennossa käsi suorana chudan korkeudella. Tori painoi oman käden yläpuolelta uken käteen kontaktiin. Oma kämmenpuoli ylöspäin. Siitä kierrettiin käsi uken käden alle ja nosto selällä ylös niin, että oma kylki ja kainalo aukeaa.

Kushanku

Kolmen shuton jälkeen ensin vartalo kiinni, ja sitten askel ja nukite. Nukiten jälkeen vasen käsi tuodaan vatsalle ja oikea käsi nousee otsalle kuin otettaisiin kiinni isosta pallosta. Tästä pallon pyöräytys selän lihaksilla. Vasen kylki aukeaa kuten edellisessä pariharjoituksessa. Oikea käsi pysähtyy sormet alaspäin rintakehän korkeudelle. Asento on kuin katan alun gaiwanukeissa, paitsi etujalka on jalkaterän verran edempänä. Nivustaive kunnolla taittunut. Tästä maegeri ja potkun jälkeen lantion kierto vasemmalle samalla kun mennään alas. Alasmeno hyvin alas. Vasen jalka suorana ja selkä suorana. Ei nojata eteenpäin. Oikea käsi sivaltaa hieman sivulta ja vasen käsi rinnalle. Tässä taidettiin hieman nojata eteenpäin. Noustaan ylös kuin vedettäisiin hiuksista ylös. Keskilinja pysyy nousun aikana kohdallaan. Samalla gedanbarai ja edelleen painotettiin selän käyttöä. Sitten taas pallo käteen ja sama sarja uudestaan. Sarjan jälkeen valmiusasentoon ja hikitekäden veto kunnolla selällä.

Ennen gedanbarai - maegeria, työnnetään etukättä selästä asti hieman eteenpäin ja lähdetään avaamaan potkaisevan jalan lonkkaa. Ulospäin näkyvä liike on hyvin pieni. Sitten gedanbarai ja potku suoraan sivulle. Vartalo ei käänny mukana. Kun potku palautetaan, polvi pysyy ylhäällä, ja siitä pudotetaan oma paino alas ja empi (selällä!).

Lopussa Kazutaka valitsi 5 junnua ja pisti heidät tekemään Kushankua (siihen asti mitä oli opetettu). Muut arvostelivat ja menivät mielestään parhaan taakse jonoon. Sitten junnut valitsivat jonostaan yhden mustavöisen ja nämä taas tekivät Kushankun ja muut menivät parhaan taakse jonoon jne.


MAANANTAI

Harjoitukset aloitettiin erilaisilla lantion ja lonkan harjoituksilla. Haettiin mm. nivustaipeen rentoa taivuttamista pitämällä toinen jalka edessä ja siitä pyöritettiin lantiota eteen ja taakse rennosti niin, että lantio aina loksahti rennosti paikoilleen. Lantiota ja alaselkää liikuteltiin takareisien lihaksilla. Tällä varmaankin haettiin tapaa, kuinka saadaan keskustaa puristettua siten, että selkä pysyy suorana ja pysytään mahdollisimman rentona.

Gyakuzuki

Gyakuzukiasennossa ollaan vartalo kiertyneenä etujalkaa vasten niin, että nivustaive on taittunut. Tästä lähdetään kääntämään lantiota vielä enemmän ja samalla siirretään painopistettä eteenpäin. Jalat voivat tässä vaiheessa vartalon kierron seuruksena liikkua, mutta niitä ei pidä liikuttaa. Sitten askel, jolloin lantio aukeaa ja lyönti ja nivustaive taittuu.

Hetken harjoittelun jälkeen Kazutaka pisti junnut tekemään gyakuzukia, kun muut katsoivat. Sitten puolet muista ja sitten toinen puolisko.

Harjoiteltiin vielä liikkumista lantion kierrolla siten, että lantion pyöräytyksellä jalka eteen tai taaksepäin. Sitten seistiin shikodachissa, pyrittiin pitämään lantio paikallaan (keskusta puristettuna) ja ylävartalon yläosan kierrolla liikutettiin jalkoja eteenpäin.

Kushanku

Maegeri-gedanbarai-enpin jälkeen tulee shuto taakse. Siinä kädet nousee kuten ennenkin, mutta ylävartalo lähtee ensin kiertämään (lantio pysyy paikallaan) torjunnan suuntaan. Ylävartalon "jousi" kiristyy ja sen vapauttamisella käännös lonkalla ja shuto.

Viimeisen shuton jälkeen otetaan taas "pallo kiinni" ja selän lihaksilla pallon pyöräytys. Sitten ennen potkua vartalo (etulonkka) lähtee kiertämään lisää. Paino siirtyy eteenpäin ja jalat voivat hieman liikkua vartalon perässä. Syntyy jännitys ja rentoutuksella maegeri. Maegerin jälkeen lonkalla/vartalolla kääntäen asento kiinni. Jalka maahan ja iskut sisäkautta selän lihaksilla. Lopussa lantionkierrolla vartalo kääntyy hieman vasemmalle.

Sitten liukuminen taakse ja gaiwan uke kunnolla keskilinjan kautta. Torjunta ja etujalan liikkuminen samanaikaisesti. Paikalla kaksi zukia (selällä, keskusta puristettuna jne.).

Käännytään vasemmalle siten, että vasen jalka aukeaa hieman (shikodachimainen välisasento) ja siitä jalat paikoillaan ja ylävartalo jatkaa kääntymistä etulonkkaa vasten. Syntyy kiristys ja rentoutuksella lähtee hizageri. Vasen käsi pysyy koko käännöksen ajan nyrkissä ja kyljessä kiinni. Vasta kun tulee potku, käsi aukeaa, putoaa vähän alas ja siitä kädet yhteen reiden kautta (vasen auki ja oikea nyrkissä kuten ennenkin).

Kun polvi on hizagerin jälkeen ylhäällä, kaadutaan tässä asennossa eteen, pidetään selkä suorana ja mahdollisimman pystyssä. Kuitenkin siten, että sormet koskettavat maahan. Asento on sama, kun selkä suorassa mennän kyykkyyn, laitetaan sormet lattiaan ja työnnetän toinen jalka suoraksi taakse. Asennossa pysyy vaikka kädet ottaa irti lattiasta. Ylös noustaan siten, että keskilinja/painopiste pysyy paikallaan. Samalla käännytään ja shuto.
  
Parin kanssa harjoiteltiin katan hizagerin jälkeistä alasmenoa Kihon Gumite 10:llä. Tehtiin hyökkäyksenä pelkästään vasemmalla kädellä gyakuzuki jodan. Puolustajalla oikea jalka edessä. Torjunta oikealla, sitten oikealla kädellä kauluksesta kiinni. Oikean käden käsivarrella avataan uken asentoa ja samalla vasemmalla haito gedan. Vasen käsi uken takajalan eteen, käsillä vähän painetta ja astutaan edestä sisään ja uken ohi siten, että mennään hyvin matalaan asentoon, vasen jalka pitkälle taakse ja oma alaselkä kiinni uken reiteen. Siitä nosto, heitto ja otteet irti. Helpompi versio on tehdä sisäänmeno ja heitto pystymmässä asennossa, mutta siinäkin kunnolla kiinni ukeen.

Sisäänmeno ja heitto tehdään täsmälleen samalla periaattella kuin judon ippon seoi nage - heitto, jota harjoiteltiinkin parin kanssa siten, että ukella oikea käsi edessä. Otettiin vasemmalla kädellä sivulta ulkoa päin kiinni ranteesta, oikealla kädellä alakautta kiinni käsivarresta, käteen pientä vetoa ja kunnolla sisään ja nostettiin uke selän päälle.

Tehtiin parin kanssa vielä seuraava harjoitus:
Uke vasen jalka edessä. Hyökkäyksenä askel ja oikealla kaareva lyönti sivulta.
Tori oikea jalka edessä. Torjunta molemmilla käsillä (selän lihaksilla voimaa torjuntaan), kädestä kiinni molemmilla käsillä. Painetaan vähän alas, vedetään ja työnnetään uken heikkoon suuntaan ja astutaan uken jalan taakse. Kaato, pidetään kädestä kiinni ja zuki.


TIISTAI

Lämmittelynä tehtiin erilaisia lantionkierto harjoituksia. Kierrettiin lantiota, niin että tukijalka kääntyi sivulle ja ylävartalo pidettiin eteenpäin. Käveltiin eteenpäin ja samalla pyöritettiin lantiota laajassa kaaressa myötä- ja vastapäivään. Seistiin zenkutsudachissa ja siitä painopistettä eteenpäin etujalalle ja lantiolla kääntyminen. Vastaava kuin Pinan Nidanin käännös ennen ensimmäistä nukitea.

Pariharjoituksia

Hyökkäys suora zuki päähän. Tori väistää iskun laajalla lantion kierrolla ja samalla liikkellä siirtyminen ukeen kiinni ja puskettiin. Väistö oli vähän kuin Matrixissa luotien väistäminen.

Hyökkäys kaareva lyönti etukädellä päähän. Puolustajalla sama jalka edessä, kuin hyökkääjällä. Torjunta molemmilla käsillä joustavasti siten, että lyönnin liike ei pysähdy kokonaan. Takakädellä kiinni uken lyövän käden ranteesta, astutaan uken edestä uken sivulle etujalalla. Kierähdetään käden alitse (selkä ukeen päin). Painetaan (tai vedetään ja painetaan) uken olkavarresta ja vedetään uke alas. Polvi lapaluun päälle ja uken käsi jää tukevasti omaa vartaloa vasten.

Kushanku

Ollaan tehty alasmeno ja sen jälkeen kaksi shutoa. Shuton jälkeen vasen lantio aukeaa, kierto, sotouke ja zuki. Liu'utaan taakse, sotouke ja renzuki. Oikea käsi putoaa suoraksi alas ja sitten sotouke maegeri ja shuto mahamni nekoashissa. Tästä lantion kierrolla asento muuttuu junzukiasennoksi, etukäsi poikittain eteen ja takakäsi nukiteasentoon. Samantien askel ja nukite. Nukiten jälkeen vartalon kierto siten, että nukitekäsi pysyy paikallaan. Tätä harjoiteltiin parin kanssa niin, että kosketettiin nukiteasennossa nukitekäden etusormella uken sormea. Tästä tehtiin vartalon kierto ja kääntyminen siten, että sormi kosketti kevyesti uken sormea koko tekniikan ajan. Vartalon kierron jälkeen siis tetsui, laaja uraken ja enpi. Kaikkiin myös liukuminen eteenpäin. Avataan oikea lantio ja gedanbarai sotouke. Tästä astutaan suoraan (siis ei kaarevasti), käännytään ja tetsui-sotouke. Tämän jälkeen oikea käsi kiertää riittävästi ulkokautta ja iskee vasemman käden alle. Molemmilla käsillä jodanuke kämmenet auki, astutaan vasemmalla suoraan oikealle. Käännytään, kädet alas, nidan geri ja uraken.
Urakenin jälkeen käsi pidetään oman vartalon suhteen paikallaan, kun kierähdetään etujalan ympäri. Samantien isketään vasen käsi oikean alle. Ollaan matalahkossa asennossa, selkä suorana pienessä etunojassa. Tästä noustaan ja molemmat kädet ylös sivuille. Yame, oikea jalka lähemmäs, naore, vasen ja oikea.

(Kushanku käytiin loppuun melko kiireellä, eikä tekniikoita kovin tarkkaan selostettu.)

Pariharjoituksia

Hyökkäys suora zuki.
Pyörähdys ja pysytään lähellä ukea. (Perus taisabaki.)

Ukella vasen jalka edessä ja hyökkäys gyakuzuki oikealla.
Torilla vasen jalka edessä. Liu'utaan vasemmalle ja napataan vasemmalla kädellä lyövä käsi yläkautta kiinni ranteesta samalla kun pyörähdetään myötäpäivään. Oma käsi on uken käden suuntaisesti. Pyörähdyksessä selkä lähelle ukea, pidetään vasemmalla kädellä uken käsi "kireällä" ja nojataan rennosti uken olkavartta vasten ja painetaan uke maahan.

Hyökkäys mawashigeri.
Väistetään taakse ja liu'utaan eteen ulkopuolelle ja napataan takakädellä jalka kiinni alakautta. Samalla etukäsi ottaa yläkautta reiden kainaloon. Oma painopiste ja uken jalka alhaalla. Pudotetaan painopistettä vielä alemmaksi ja kaadetaan uke taakse ja jalkalukko.

Hyökkäys mawashigeri.
Väistetään eteen sisäpuolelle. Napataan jalka vastavaasti kuin edellisessä, mutta nyt jatketaan liikettä potkun suuntaan ja painetaan uke alas.

Lopuksi kumarrukset, lahjan luovutus senseille ja loppukättelyt.



YHTEENVETO

Kazutakan opetustyyli oli mukavan rento. Perustekniikkaa ei tehty muodossa komentojen tahdissa, vaan sensei selitti ja näytti esimerkkejä. Tekniikkaa sitten kokeiltiin omaan tahtiin. Kataa tehtiin välillä hieman muodollisemmin komentojen mukaan.

Leirin keskeisimpinä teemoina näyttivät olevan selän, lantion sekä "kehon sisäisen jousen" käyttäminen eri tekniikoissa. Kazutaka mainitsi moneen otteeseen sisäisen voiman käytön ja yhtenäisen kehon (connected body). Sisäisen voiman käyttöä ja kehon yhtenäisyyttä pyrittiin hakemaan erityisesti keskivartalon puristuksella sekä luomalla kehon sisälle jousimaisia jännityksiä sekä niiden vapautuksia.

Mielenkiintoista oli myös se, että Kazutakan ja wadokain (Bob Nashin) opetukset muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Molemmat korostivat esim. nivustaipeen taivutusta/taittamista, lantion pitämistä suorana iskuissa ja kehon yhtenäisyyttä. Jopa Kushankun muoto on nyt enemmän wadokain mukainen kuin mitä aiemmin on opetettu. Esim. alkupuolen alasmenot tehdään nyt samalla tavalla.
Molemmat ovat opettaneet myös junzukin melko tarkkaan korostaen hieman eri asioita, eikä niissä ole mitään ristiriitaisuuksia. Itseasissa, kun yhdistää Nashin korostamat jalan vedon ja reisiluun käytön sekä Kazutakan opettamat jousen virityksen ja vapautuksen sekä keskustan puristuksen, saadaan varsin hyvä paketti kasaan.

Kaiken kaikkiaan leiri oli hyvin antoisa. Asiaa oli sopivasti ja perustelut tuntuivat järkeviltä. Minulle ehkä uusin asia oli ylävartalon yläosan kierto. Tai siis periaattessa tuttu juttu Naihanchi-katasta, mutta sitä ei ole aiemmin opetettu näin tarkasti.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Bob Nashin leiri

Tapanilan Erä järjesti Bob Nashin wado-leirin pääsiäisenä 18.-20.4.2014. Itse pääsin osallistumaan perjantain ja lauantain harjoituksiin. Sunnuntai meni tyttäreni ratsastuskisoissa. Tämä oli toinen Nashin leiri, johon osallistuin. Pidän Nashin tavasta paneutua tekniikoiden suoritustapaan. Tekniikoiden määrä ei ole suuri, mutta kaikki mitä tehdään, pyritään tekemään mahdollisimman täydellisesti.

PERJANTAI

1. HARJOITUS

Perjantaina lähdettiin liikkeelle nyrkin muodostamisesta ja muistutettiin, että nyrkin pitää säilyä tiiviinä aina, kun käden kuuluu olla nyrkissä. Eli lähes kaikessa perustekniikassa. Pikkurillillä voidaan säädellä jännitystä ja nyrkin pitää olla jännitetty vain iskuhetkellä. Tuttua juttua, mutta silti vaatii vielä keskittymistä. Varsinkin pysyminen rentona ja nyrkin säilyttäminen on edelleen haastavaa.

Peruslyönnin Nash opetti painottaen molempien käsien (ja koko kehon) yhtenäistä toimintaa. Esimerkiksi käsien kiertojen pitäisi tapahtua samanaikaisesti molemmillä käsillä. Tämä aiheutti ainakin minulle hieman hämmennystä. Olen tottunut kääntämään palautuvan käden heti, kun käsi lähtee palautumaan. Tällöin pystyy hyvin pudottamaan kyynärpään ja rentouttamaan hartiat ja veto on voimakas. Mutta jos kierto on yhtäaikainen, eli lyövässä kädessä kierto tapahtuu hieman ennen osumaa, n. 1/3 ennen loppuasemaa, ja vastaavasti palautuvassa kädessä 1/3 ennen sen loppuasemaa. Eli palautuva käsi tulee melko pitkälle siten, että nyrkki ei käänny. Tähän ei saa vastavaa rentoutta kuin jos käden kääntäisi aikaisemmin. Toistaalta tuo yhtäaikainen kiertäminen on myös kiinnostava ajatus. Tätä pitää harjoitella ja tutkia lisää.

Lisäksi peruslyönnissä Nash opetti keskittymään enemmän olkavarren ja kyynärpään liikuttamiseen kuin nyrkin liikuttamiseen. Tätä harjoiteltiin asettamalla molemmat kädet suoriksi eteen, lyöntiasentoon. Tästä molemmat kädet vedettiin nopeasti taakse kylkeen. Jos mieli on nyrkissä, niin kädet tärisevät ja jos mieli on kyynärpäissä, niin tärinää ei pitäisi olla.

Junzukin Nash jakoi neljään vaiheeseen:
1. Etujalan polven jousto.
2. Takajalan veto lonkan koukistajalihaksella etujalan vierelle.
3. Jalka hieman eteen.
4. Keskitytään vastakkaisen reisiluun yläpäähän, jalka eteenpäin ja lyönti. Kun voima lähtee reisiluun yläpään kierrosta, niin takajalan koko jalkapohja kiertyy hieman painopisteensä ympäri. Ei päkiän tai kantapään ympäri.

Koko liikkeessä ylävartalo "istuu" lantion päällä ja liikkuu tasaisesti pystysuorassa. Lyönti tapahtuu selkärangalla (keskilinjalla) ja etujalan polvella. Käden lyönti on tämän jatke.

Ensimmäinen puolitoistatuntinen meni kihonzukin ja junzukin harjoittelemisessa.

2. HARJOITUS

Toisessa puolentoista tunnin harjoituksessa tehtiin gyakuzukia ja zukkomeita sekä hieman ketteä. Vastakkaislyönneissä (gyakuzuki) on mukana kierto, mutta edelleen voima lähtee keskilinjasta ja sen liikkeestä eteenpäin. Gyakuzukin loppuasento on neliö (square), vartalo osoittaa suoraan eteenpäin. Vartaloa ei kierretä esim. siten, että toinen kylki ja olkapää ovat voimakkaasti edessä, mikä on tyypillinen ottelukaraten tekniikka saada lyöntiin ulottuvuutta. Nashin mukaan tällainen lyönti ei ole riittävän voimakas. Junzuki no zukkomissa takajalka tuodaan etujalan vierelle ja vartalo kääntyy suoraksi, askeleen aikana vartalo pysyy suorana ja lopussa käännetään reisiluun yläpäätä, jolloin vartalo ja takajalka kääntyvät. Gyakuzuki no zukkomissa Nash esitti hyvän idean, miten painopiste saadaan oikeaan suuntaan: Kuvitellaan, että nilkka on piste 1, polvi on piste 2 ja lantio on piste 3. Kun lyönnissä painopiste siirtyy sivuun, niin ajatellaan pisteiden 1 ja 3 lähenevän toisiaan. Tämä on hyvä ja yksinkertainen mielikuva, jota voi soveltaa lähes kaikkiin tekniikoihin. Gyazuki no zukkomin yhteydessä Nash myös muistutti ottamaan "löysät pois", eli koko keho laajenee niin, ettei missään ole löysää ja kun yksi kohta liikkuu, niin koko keho liikkuu. Tuttua jo viime leiriltä ja muutenkin. Tämä periaate siis on mukana jokaisessa tekniikassa. Kette potkuissa korostettiin, että potku tulee keskilinjalle ja lyönyt käsi on myös keskilinjalla, jolloin siis potku tehdään käden alle.

3. HARJOITUS

Perjantain viimeisessä harjoituksessa tehtiin tobikomizukia, nagashizukia, kihon kumite seiskaa ja aloitettiin Pinan Yondan. Tobikomizukissa pyrittiin saamaan voima koko kehosta, ei pelkästään kädestä. Samoin kuten junzuki no zukkomissa. Nagashizukia ei tehty voimakkaalla vartalon kierrolla, vaan pyrittiin saamaan suoraan lyönnin suuntaan menevä vartalonliike. Etujalka astuttiin jalkaterä hieman vinoon, jolloin automaattisesti vartalo siirtyi hieman sivuun. Loppuasento on vastaava kuten tobikomizukissa, mutta pienessä kulmassa vastustajaan nähden. Tämä poikkeaa hieman siitä miten esim. Shiomitsu opettaa, missä vartalon kierto on voimakkaampi ja loppuasento on kokutsudachimainen. Eli lantio aukeaa ja takajalan jalkaterä osoittaa hieman ulospäin. Näissä siis voimantuottotavat ovat erilaisia.

Kihon Kumite 7:ssa harjoiteltiin nagashizukia ja Nash esitti kaksi ajoitusvaihtoehtoa. Ensimmäisessä nagashizuki tehdään kun potku on lähtenyt ja toisessa ennen potkua, eli heti kun hyökkääjä ottaa etäisyyttä potkua varten. Kyseessä on siis wadon ajoitukset go sen no te ja sen sen no sente (vaikka Nash ei näitä maininnutkaan).

Pinan Yondanista ehdittiin tehdä hieman alkua. Alussa painopisteen kuuluu pysyä paikoillaan ja torjuntoihin haettiin voimaa "cross body connection"-periaatteiden mukaan. Eli torjuva käsi (etukäsi) on yhteydessä takajalkaan ja otsalle nouseva käsi etujalkaan. Torjuvaan käteen pyrittiin hakemaan voimaa myös toisen käden ja etujalan yhteydestä. Tätä ei tosin juurikaan harjoiteltu.

Ensimmäiset liikkeet tehdään mahamni - asennosta, eli rintakehä osoittaa suoraan eteenpäin, kun tekniikka tehdään sivulle. Tässä tuli hyvänä huomiona hartioiden pitäminen oikeassa linjassa.

LAUANTAI

1. HARJOITUS

Lauantain ensimmäiset harjoitukset aloitettiin kertaamalla kihonia, eli tehtiin junzukia, gyakuzukia, junzuki no zukkomia, gyakuzuki no zukkomia ja samoja kette-potkun kanssa. Pinan Yondania jatkettiin siitä, mihin perjantaina jäätiin. Kun tetsui - maegeri - empin jälkeen siirryttiin valmiusasentoon, Nash korosti, että jalkaa ei vain siirretä toisen jalan viereen, vaan jalka vedetään keskivartalon lihaksilla. Samassa asennossa katse on tehtävä siten, että nähdään sivulle 180 asteen alue. Pää on käännettävä kunnolla ikäänkuin katsottaisiin vastakkaisella silmällä. Oikealle katsottaessa vasemmalla silmällä ja vasemmalle oikealla.

Toisen empin jälkeen tuleva torjunta sormet alas ja peukalo ylös ja torjunta rintakehän kohdalle ja oman vartalon vasemmalle reunalle. Tässä torjunta näytti tulevan suoraan sivulta. Itse olen tottunut tekemään tekniikan enemmän etuviistoon ja voimakkaammalla vartalonkierrolla, jolloin asento on kuten gyakuzuki no zukkomi, mutta ylävartalo kylki eteenpäin ja molemmat jalkaterät osoittavat etuviistoon. Nashin asento näytti olevan enemmän eteenpäin. Tästä ei kuitenkaan kovin tarkasti puhuttu. Tämän jälkeen maegeri oikealla ja vasen käsi tekee otoshin ja oikea käsi urakenin. Tässä voimaa haettiin vetämällä takajalka nopeasti eteen, josta saadaan suoraan voimaa oikean käden urakenille. Samalla voima etujalasta alas ja yhteys otoshikäteen. Lisäksi muistutettiin, että pisteet 1 ja 3 (nilkka ja lantio) lähestyvät toisiaan ja ylävartalo venyy ylöspäin. Kuviteltiin rasti selkään, jota pitkin voimalinjat kulkevat ja rasti olisi tarkoitus saada mahdollisimman suureksi.

Kehon laajenemiseen, 1 ja 3 pisteiden lähenemiseen ja "cross body connectioniin" liittyen tehtiin harjoitus parin kanssa, jossa toinen seisoi kapeassa naihanchidachissa ja keskittyi ylävartalon "venymiseen" ylöspäin ja alavartalon alaspäin (nilkka ja lantio toisiaan kohti). Parin tehtävänä oli työntää kevyesti keskustan kohdalta siten, että toinen pystyi tuntemaan tulevan voiman ja siirtämään sen alas ja ylös. Seisojan tarkoituksena oli keskittyä vain omaan asentoon ja olla välittämättä työntäjästä. Työntäjän tehtävänä taas oli tunnustella, missä vaiheessa toisen painopiste alkaa siirtymään kantapäille ja säilyttää työntävä voima siten, ettei seisoja kaadu. Tämä oli periaatteessa tuttu harjoitus Klemolan tunneilta, mutta silti tuntui äärimmäisen vaikealta saada tunne, että työntävä voima oikeasti siirtyisi maahan.

Harjoituksen lopuksi otettiin leirikuva:

Leirikuva (kopioitu Tapanilan Erän Facebook-sivuilta.)

2. HARJOITUS

Lauantain toisen harjoituksen alussa tehtiin hieman potkuja. Perinteinen wado-potku on maegeri gedan, jossa siis potkaistaan etupotku vastustajaa sääreen. Nash kertoi tämän olleen aikoinaan Wadokoiden tavaramerkki ja sillä pystyi tehokkaasti tekemään vastustajasta toimintakyvyttömän.

Potkujen jälkeen jatkettiin Pinan Yondania. Urakenin jälkeen sotouke tehdään "mami"-asennossa. (Ainakin minulle uusi nimitys. Mamilla tarkoitettiin samaa kuin shomen no nekoashi, eli vartalo osoittaa suoraan eteenpäin.) Sotoukessa korostettiin mm. sitä, että torjuntahetkellä käsi on jo kiertoliikkeessä. Maegerin jälkeen astuttiin suoraan gyakuzuki asentoon ja siitä kaksi lyöntiä.

Sotouke - otoshiukessa siirtymisen aikana kädet jännästi käännetään ympäri ja alhaalla ollut käsi tuodaan vastakkaisen korvan viereen ulkopuolelle ja ylhäällä ollut käsi jää väliin sisäpuolelle. Molemmissa käsissä siis kämmenpuoli ulospäin. Siitä saadaan laaja sototuke ja otoshiuke ja molempiin kiertoliikkeet. Tämä on oikeastaan hyvin vastaava, miten Shiomitsu on opettanut shutoukea, jossa käännetään vartaloa ja nostetaan alhaalla oleva käsi vastakkaisen korvan viereen kyynärvarsi pystyssä ja siitä saadaan laajakaarinen shuto-torjunta. Siinä vaan alhaalla ollut käsi tuodaan sisäpuolelle, kun ylhäällä ollut käsi kääntyy hieman alas ja jää ulkopuolelle. Sotouke - otoshiuken Shiomitsu on opettanut siten, että alhaalla ollut käsi pysyy alhaalla ja kiertyy ja sieltä nousee ja tekee sotouken. Tosin siinäkin käsi kyllä menee lopuksi samaa reittiä kuin Nashin opettamssa versiossa, eli ero on hyvin pieni.

Hizagerissä varpaat pidettiin alhaalla. Perustelu oli, että silloin voidaan suoraan potkaista jalkoväliin.
Hizagerin jälkeen jalka laskettiin alas vinottain toisen jalan eteen siten, että muodostuu T-kirjain. Tästä asennosta on helppo kääntyä ja tehdä kakeuket. Tämä poikkeaa Shiomitsun opetuksesta, jossa jalka lasketaan alas suorana, eikä valmistauduta kääntymiseen. Vasta kun jalka on maassa, käännytään ja tehdään kakeuket. Shiomitsu on perustellut tätä siten, että seuraavaa liikettä ei saa ajatella eikä myöskään valmistella. Aina pitää olla valmiina liikkumaan mihin suuntaan tahansa. Siis sama periaate, mitä Nash opettaa mm. potkuissa. Potkut palautetaan eteen polvi ylhäällä, josta voidaan jatkaa mihin suuntaan tahansa.

Kakeuke-torjunnoissa pitää muistaa torjua kunnolla kasvojen edestä ja toinen käsi tekee shutomaisen otoshin ja menee oman vyön solmun kohdalle.

3. HARJOITUS

Lauantain viimeinen harjoitus tehtiin Kushankua. Alkuasento on leveämpi kuin muissa katoissa. Alkuympyrässä kädet pidetään suorina. Käsiä ei pidä vetää liian taakse. Tässäkin liikkeessä pyritään pitämään "cross body connection" ja iso X selässä. Alkuympyrän jälkeen tehdään torjunnat mahamni - asennossa. Hartialinja ei saa kääntyä. Siis kuten Pinan Yondanissa. Näiden jälkeen valmiusasennosta gedanbarai ja zuki. Gedanbarai hieman lyöntiä alemmas. Zukin jälkeen vartalo siirtyy suorana sivulle ja sitten kierto ja torjunta. Sotouke-maegerissa torjuvaa kättä ei pidä pudottaa, vaan torjunta lähtee suoraan siitä missä käsi on. Nämä ovat tuttuja juttuja ja vastaavat lähes täysin myös Shiomitsun opetuksia.

Mutta sitten, kun tulee Pinan Yondanista tuttu torjunta kämmen auki, maegeri ja alasmeno, niin ero on suurempi. Nash ei kovin tarkkaan tätä opettanut, mutta näytti tekevän niin, että potkun jälkeen alasmenossa käänsi potkujalkaa valmiiksi ja alhaalla toinen jalka jäi suoraksi. Shiomitsu on opettanut tätä niin, että potkun jälkeen jalka lasketaan suoraan alas kuten oltaisiin tekemässä samaa tekniikkaa kuin Pinan Yondanissa, mutta sitten käännytäänkin ja mennään alas. Tällöin asento on kuin hyvin matala kokutsudachi ja myös suorempi jalka on hieman koukussa. Perustelu on sama kuin Pinan Yondanin hizagerin jälkeinen jalan lasku alas. Shiomitsun opetusten mukaan ei saa valmistella seuraavaa tekniikkaa, vaan on oltava valmiina mihin tahansa. Siihen tulee jännä pudotuksen tunne kun yht'äkkiä suunta vaihtuu ja pudotaan alas. Varsinkin kun potkun jälkeen astutaan pehmeästi alas ja liike on eteenpäin ja sitten samalla vauhdilla pudotaan ja käännytään. Tämä on mielestäni yksi Kushankun hienoimpia liikkeitä, kun sen tekee juuri tällä tavalla.

Shutoissa, jotka tehdään maegeri-empin jälkeen, Nash opetti taas samaa mitä Shiomitsukin. Eli kun ollaan lyöty empi vasemmalla kädellä, niin vasen käsi kääntyy paikallaan ylös shutoasentoon ja siitä kun vartalo kääntyy taakse, niin shuto seuraa rentona perässä. Siis täsmälleen kuten Shiomitsu on tämän opettanut. Sama periaate on ainakin Shiomitsun mukaan myös kaikissa muissakin katojen käännöksissä. Eli kädet pysyy rentona siellä missä ne ovat ja vartalo liikkuu ja kädet tulevat perässä. Tai käsi vedetään kohti omaa keskustaa ja seuraa sitten rennosti vartalon liikettä.

Muutama liike myöhemmin ollaan mahamni - nekoashissa ja tehty oikealla kädellä shuto. Tästä käännytään vasemman kautta ympäri ja tehdään sotouke "mami" - nekoashissa ja zuki. Tässä siis sama tekniikka kuin Pinan Sandanissa. Sotoukessa suunta eteenpäin, ei pelkkä paikallaan kierto. Tässä yhteydessä Nash sanoikin, että Pinan Sandanissa kun astutaan taakse ja käännytään ja tehdään sotouke, niin tunne on kuin kaaduttaisiin taakse. Jälleen samaa mitä Shiomitsukin on opettanut.

Tämän pidemmälle ei lauantaina päästykään. Sunnuntaina luultavasti jatkettiin Kushanku loppuun ja tehtiin mahdollisesti Naihanchia ja Kihon Kumite ykköstä. Ainakin tämä oli suunnitelma lauantaina. Itse en valitettavasti sunnuntain harjoituksiin enää ehtinyt.

LOPUKSI

Näköjään joitakin eroavaisuuksia löytyy peruskatoistakin wadokain ja wado-ryun väliltä. Pääosin periaatteet ovat olleet samoja. Nashin opetuksissa on paljon myös samaa mitä Timo Klemola on opettanut, kuten voiman siirrot keskustan kautta ja koko kehon laajeneminen. Itse olen ainakin tyytyväinen leirin antiin ja taas sain useita huomioita ja uutta suuntaa omaan harjoitteluun. Varsinkin kun en tällä hetkellä seuraa minkään tietyn wado-organisaation standardeja, niin voin poimia parhaat palat eri opettajilta.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vanhoja videoita

Siirsin VHS-kaseteilta muutaman vanhan karatevideon tietokoneelle. Laitan tähän pätkiä sitä mukaa kun niitä viitsin vähän editoida. Naihanchin ja Ippon Gumitet vuodelta 1999 laitoinkin jo edellisiin teksteihin.

Vuonna 1986 Jyväskylässä kuvasin videolle, kun treenailin kotona autotallissa. Olin tuolloin harjoitellut karatea kaksi vuotta ja viimeiset puoli vuotta shorinjiryuta. Tässä shorinjiryu katoja:



Ja tässä vähän säkin potkimista:



Zenshindojolla pidettiin hieno näytös syksyllä 1994. Karaten iskuryhmä esitti perustekniikkaa, paritekniikoita ja pinan yondan -katan. Timo esitti taijia, seishan-katan sekä veitsi- ja miekkatekniikoita. Savosen Tapio esitteli Iaidoa. Tässä pieni pätkä, jossa minä ja Tommi tehdään muutama heittotekniikka:




Keväällä 1999 kävin 3. danin vyökokeessa ja saman vuoden tammikuussa kuvattiin Ilkan kanssa videolle kokeeseen tulevia tekniikoita. Tässä polviltaan tehtävät idori wazat 1,2 ja 10. Olivat vielä vähän hakusessa, eikä niitä edes kokeessa sitten kysyttykään.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ekat videot

Kulmalan Petrin kanssa ollaan treenattu keskiviikkoisin Johanneksen koululla. Viime syksystä lähtien olemme kerranneet Timon esittelemää Kumite Gata -sarjaa. Tai sen reaktiivisen ajoituksen (go sen no te) katoja, eli katoja 1-12. Muutama viikko sitten otettiin sarja videolle. Tehtiin aika leppoisasti, mutta paikoin ihan siististi.



Viime keskiviikkona taas kuvattiin paritekniikoita ja päätettiin tehdä Shiomitsun opettamat Ippon Gumitet 1 - 10. Niitä ei olla hetkeen treenattu, mutta olivat suurinpiirtein vielä muistissa. Ysissä taisi väistö tulla väärälle puolelle!? Tällä kertaa koitettiin tehdä myös terävämmin, mutta silti näyttää välillä melko tahmealta. Yllättävän hankalaa pitää muoto kasassa, pysyä rentona ja tehdä terävää tekniikkaa.




Tässä vertailun vuoksi 15 vuotta sitten kuvatut Ippon Gumitet. Parina on Ilkka Karvinen ja harjoittelin tuolloin 3. danin koetta varten:



Alkusanat

Tasan 30 vuotta sitten olin karaten alkeiskurssilla Seinäjoella. Siitä lähtien karate ja nimenomaan wado-ryu karate on ollut osa elämääni enemmän tai vähemmän. Viime vuosina vähemmän, mutta nyt taas hieman enemmän. Tänne olisi nyt tarkoitus keräillä videoita, treenipäiväkirjaa yms. sekalaista wadoon liittyvää asiaa omiksi muistiinpanoikseni ja samalla myös muille kiinnostuneille. 'Taustaa'- sivulta löytyy tiivistelmä wadotaustastani ja 'Mitä, miksi ja miten?'-sivulla olen koittanut selventää omaa näkemystäni wadokaratesta.

Google+